sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Jälleen sunnuntai


Jälleen sunnuntai ja viikko takana. Mennyt viikko kului työn puitteissa. Valokuvaprojektin lisäksi toteutamme järjestöllä ns. dokumentointia, jossa haastattelemme järjestössä kauan olleita työntekijöitä ja kuvaamme heidät. Yritän saada pienen esittelyn kasaan WHR:n toiminnasta ja leskinaisista niin pian kuin mahdollista.

Mutta takaisin menneeseen viikkoon. Alkuviikosta aloimme metsästämään itsellemme kurthia eli nepalilaisia naisten asuja, joita täällä käyttävät lähes kaikki. Näitä kurthakauppoja on täällä joka kulmalla, mutta se sopivan ja täydellisen kuosin metsästys ei tässä väritaivaassa ole helppoa, vaihtoehtoja on siis liikaa. Ongelmaksi minulle aiheutui myös kadulla ohi vilisevät toinen toistaan ihastuttavimmat kurthat. Joka päivä; tuollaisen haluan! ja kun menin liikkeeseen, minulle tarjottiin kasa erilasia todella överikoristeltuja versioita. Nämä ovat siis oikein hienoja myös, mutta en vaan nää itseäni kulkemassa blig-blig-kurtha päällä pitkin Kathmandun katuja.

Tiistai-iltana Sailo vei meidät ystävänsä liikkeeseen, josta Riina löysi nopeasti itselleen kurthan. Minä painiskelin eri värien kanssa kunnes lopulta päätin olla ottamatta mitään. Keskiviikkona töiden jälkeen yritin etsiä sopivaa kuosia Patinin kaduilta, ilman tulosta, kunnes menin vielä kerran Sailon ystävän kauppaan ja omani löytyi, mahtavaa!

Kun kurthat oli löydetty, täytyi ne viedä räätälille. Näitä ei siis osteta valmiina vaan ne ostetaan ns. puolivalmiina ja räätäli ompelee niistä juuri oikean kokoiset. Meidän omat vietiin Sailon kanssa hänen vakio-räätälilleen. Nyt odotellaan ensi tiistaihin, jolloin asumme ovat valmiit!

Tässä kuva kurthasta, eli housut joko tiukat tai leveät pussihousut, kurti eli tuninka ja kaiken päälle vielä asuun mätsäävä huivi. Itse teetätin housuista pussimalliset. Kurthan kanssa on tärkeää, että housut ja tuninka eli kurti mätsäävät toisiinsa, molemmista pitää löytyä samaa väriä.  Kurthat ovat joko kesäkankaasta eli ohkaisemmasta tai talvikankaasta eli paksusta. Meille tehtiin kesäkurthat, onhan täällä jo kevät. 

Vaatebisnesten lisäksi vietimme lauantaina lähes koko päivän Kathmandun ulkopuolella sijaitsevassa Shivapurin kansallispuistossa. Lähdimme sinne yhdessä Saran ja Kerstinin kanssa, jotka ovat meidän kanssa toimistomme ulkkikset. Sara on kotoisin Italiasta ja Kerstin Itävallasta.
Matka puistoon sujui yllättävän helposti, vaihdoimme kerran bussia ja olimme perillä sovittua aikaisemmin. Puisto sijaitsee pienen Budhanillakanta kylän yläpuolella kukkuloilla. Kerstin oli käynyt puistossa aikaisemmin ja otimme matkaan oppaan, saman kenen kanssa hän oli puistossa viimeksi käynyt.

Matkalla luostarille
Kiipesimme noin 1.5h luostarille, joka sijaitsi kukkulan puolivälissä. Maisemat olivat kauniit, rukouslippujen liehuessa taustalla. Myös luostari oli myös oikein kaunis. Kuulimme muun muassa, että luostarin nunnat olivat 2015 vuoden maanjäristyksen jälkeen ottaneet kodittomia lapsia luostariin. Luostarin yksi iso rakennus oli hajonnut täysin maanjäristyksessä. Onneksi kuitenkaan kukaan ei ollut vahingoittunut. 
Syötyämme eväät luostarin pihalla aloitimme paluumatkan alaspäin, sillä aivan huipulle kiipeäminen olisi kestänyt reilut 6h. Tässä kuvia matkan varrelta. 

Pakko vielä mainita tämän viikon kohokohtana hedelmäsalaatti! Voi apua kuinka hyvältä maistui tuoreet hedelmät, kolmen viikon pelkän paistetun ruuan syömisen jälkeen. Ostimme torilta kaksi muovikassillista hedelmiä; banaania, omenoita, mandariineja, vesimelonia, mangoja ja papaijaa. Kaikki kuorellinen täällä on turvallista syödä. Hedelmät paranevat vielä, kun mennään enemmän kohti kesää, en malta odottaa!

En olekaan maininnut vielä vedestä, mutta kuten varmasti moni tietää kraanavesihän täällä on täysin saastunutta ja sitä juodessa sairastuu lähes varmasti. Meille tänne Sailolle tulee juomavesi isoissa pulloissa. Kraanavettä käytetään vain tiskaamiseen ja toivottavasti ei ruuan laittoon? Me emme Riinan kanssa käytä, mutta ehkei Sailokaan.

Sailo ja James lähtivät lauantaina eli eilen Intiaan, synnyinseuduilleen häihin. Viipyvät reissulla reilun viikon, sillä menevät ensin valmistelemaan juhlia ja ensi viikonloppuna ovat itse juhlat. Vieraita juhliin tulee muuten noin kaksituhatta, kyllä, kaksituhatta on ihan normaalimäärä täällä.



Paikallisen ravintolan keittiö
Ja vielä yksi kohokohta, kuluneen viikon aikana täällä oli myös alkuviikosta maanjäristys, ainoa vaan että me emme siihen heränneet eli oli ja meni.






sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Työjuttuja menneeltä viikolta

Viikko kulunut todella nopeasti. Huomaa että iltaisin väsyttää normaalia enemmän, jo yhdeksän aikaan olen täysin valmis kaatumaan sänkyyn. Tästä syystä myös kirjoittelu tänne jäänyt vähemmälle.

Mielenilmaus
Viikko on ollut työntäyteinen, paitsi tiistaina meillä oli vapaa päivä, hindujen pyhän vuoksi. Olimme kuitenkin ahkeria ja teimme töitä kahvilasta käsin.

Toimistolla olimme vain muutamana päivänä, sillä keskiviikkona osallistuimme Uman ja Sumeeran kanssa mielenilmaukseen naisten oikeuksien puolesta. Mielenilmaus oli tavallista pienempi, mutta silti erinomainen tapa nähdä missä kaikessa järjestö on mukana.
                     

Puhumassa Lily Thapa
Torstaina osallistuimme WHR:n järjestämään seminaariin, joka oli tarkoitettu järjestön työntekijöille. Paikalle saapui paljon väkeä niin Kathmandusta kuin sen ulkopuolelta. Seminaarissa puhuttiin  toiminnan kehittämisestä ja toiminnan sisällöstä. Tapasimme paljon uusia kasvoja ja meitä valokuvattiin innolla. Seminaari pidettiin nepalin kielellä, mutta onneksi saimme tulkkausapua toimistomme väeltä aluksi, loppuvaiheessa tönötimme penkissa ymmärtämättä mitään. Noh, ainakin aluksi ymmärsimme. Seminaarin päätti paneelikeskustelu, jossa yhtenä osallistujana myös WHR:n perustaja Lily Thapa. Upea nainen, klikkaamalla nimeä pääsee lukemaan hänestä hieman lisää.


Paneelikeskustelu
Lauantaina meillä oli myös ns. työpäivä, jonka vietimme naisten oikeuksien festivaaleilla. Kyseistä festivaalia on järjestetty monessa eri maassa, myös Suomessa. Sisältöön kuului; paneelikeskusteluja, esityksiä, työpajoja ja puheita. Järjestömme puheenjohtaja Sumeera toimi yhden keskusteluista vetäjänä. Paneelikeskustelujen aiheita olivat muun muassa seksuaalisuus, naisten oikeudet, vahvat naiset. Todella mielenkiintoisia kaikki! Festivaali oli kansainvälinen, joten monet puhuivat sekä englantia että nepalia. Käytössämme olivat myös tulkkauskuulokkeet.



Sunnuntaina vietimme vapaapäivää ja suuntasimme apina temppelille. Matka temppelille kesti reilun tunnin liikenneruuhkassa. Matkaa n. 10km. Temppeli oli todella kaunis, jotenkin nämä temppelit vetoavat minuun enemmän kuin muut aasian Buddaht. Illalla kävimme Sailon kanssa sovittamassa kurtia eli nepalilaista asua, jonka ajattelin teettää itselleni. Vaihtoehtoja oli liikaa, joten en vielä löytänyt sopivaa. Etsintä jatkuu, laitan tänne kuvia kun löydän sopivan.

torstai 8. helmikuuta 2018

Toinen ja kolmas

Edellisiin päiviin on mahtunut paljon. Sovimme tulevan työpaikkamme kanssa että tapaamme yhteyshenkilömme vasta torstaina. Keskiviikko jäi siis täysin vapaaksi ja saimme koko päivän aikaa tutustua ympäristöön.
Hautajaiset

James, Sailon puoliso kertoi meille tiistaina Kathmandun nähtävyyksistä ja päätimmekin heti keskiviikkona suunnata Pashupatin temppelille hindujen pyhään paikkaan. Paikka on todella vaikuttava. Itse temppeliin sisälle pääsevät vain hindut, mutta alue oli meille jo todella mieleenpainuva kokemus. Seurasimme hautajaisseremoniaa, johon kuuluu paljon erilaisia rituaaleja muun muassa ruumiin polttaminen joen varrella ja kaikki tämä tapahtui siinä silmiemme alla, erikoista hämmentävää..

Temppelin jälkeen päätimme kävellä takaisin kotiin Lalitpuriin. Matka on kilometreissa vain n. 8km mutta aikaa tähän kului koko iltapäivä. Kathmandu on upea kaupunki josta löytää vaikka mitä ja minkalaisia kaupunginosia. Uskoisin että löysin eilen lempikaupunginosani Patanin, joka on melko lähellä meidän kotia. Ihana kaupunginosa täynnä pieniä ahtaita katuja, käsitöitä ja taidemaalareita. Terasseja tolojen katoilla ja paljon värikkäitä lippuja.
Viereisissä hautajaisissa oltiin jo polttovaiheessa

Tänään torstaina vierailimme heti aamupäivästä WHR:n toimistolla, johon Sailo lähti mukaamme. Sailon avustuksella ajoimme paikalle kahdella eri bussilla eli siis pikku hiacella jotka olivat täysin täyteen tungettuja. Nyt voidaan todeta, kuinka monta miestä mahtuu hiaceen? Vastaus MONTA.
WHR:n toimistolla tapasimme Uman, meidän koordinaattorimme. Uma vaikutti oikein mukavalta ja sovimme lähinnä käytännön asioista skeä huomisesta aikataulusta.

Nyt on mentävä keittiöön lämmittelemään, pata on kannettu sisään!

Patan 



tiistai 6. helmikuuta 2018

Ensimmäinen päivä

Eilen saavuttiin Kathmanduun, lensimme Dohan kautta ja matka sujui kaikin puolin mutkitta. Plussana lentoyhtiömme nosti meidät viimeiselle välille businesluokkaan.

Kathmandussa meitä oli vastassa Sailo, koulumme koordinaattori täältä Nepalin päästä. Sailo otti meidät vastaan hyvin lämpimästi ja lähdimme hänen kanssaan taxilla kohti majapaikkaamme Kathmandun  Lalitpuria.

Sailon koti, joka toimii majapaikkanamme on ihana nepalilainen kolmikerroksinen talo. Pinkit seinät ja talon kattoterassi sulatti sydämmeni heti.
Me saimme huoneen kakkoskerroksesta, samassa kerroksessa myös länkkärivessa ja suihku, josta tulee lämmintä vettä aina päiväsaikaan. Olen erittäin tyytyväinen.

Eilen Sailo kokkasi meille illallista ja istuimme nuotiolla talon pihassa. Hetken pihassa istumisen jälkeen, Sailo päätti että ulkona on liian kylmä viedään koko palava pata sisälle ja sitten istuimmekin palavan padan äärellä keitttiön lattialla.

Ensimmäisestä yöstä ja illasta oppineena, sisällä on aina kylmä. Yöllä asteet saattavat laskea n.10`C, vaikka päivällä lämpöä olisi 25´C. Villasukat aina jalassa sisällä ja iltaisin ei suihkuun, jotain on jo opittu.

Tänään olemme pyörineet tässä lähialueella, jotta saisimme jotain käsitystä siitä missä olemme ja mihin täältä pääsee ja mitä täältä löytyy. Alue on todella mukavan oloista, melko autenttista Kathmandua. Sailon avulla löysimme ruokakaupan ja saimme hankittua myös liittymät ja nepalinumerot. Kaupasta mukaan tarttui muun muassa nepalilaista kahvia, hyvin mielenkiintoisen makuista, tänään valmistus ehkä ei ihan onnistunut, sillä suuhuni eksyi kahvia nauttiessani melko paljon kahviporoja, mutta ehkä opin tämän vielä. Hedelmät täällä ovat myös hyviä, pitää vaan löytää kauppias joka ei ole ihan pahimmassa pölyssä istunut koko päivää korinsa kanssa. Onneksemme Sailolla on hyvät suhteet myös hedelmäkauppiaisiin.

Talomme katolta on muuten upeat näkymät Kathmandun ylle, palaan näihin maisemiin myöhemmin.



Meidän talo ja Sailo