sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Jälleen sunnuntai


Jälleen sunnuntai ja viikko takana. Mennyt viikko kului työn puitteissa. Valokuvaprojektin lisäksi toteutamme järjestöllä ns. dokumentointia, jossa haastattelemme järjestössä kauan olleita työntekijöitä ja kuvaamme heidät. Yritän saada pienen esittelyn kasaan WHR:n toiminnasta ja leskinaisista niin pian kuin mahdollista.

Mutta takaisin menneeseen viikkoon. Alkuviikosta aloimme metsästämään itsellemme kurthia eli nepalilaisia naisten asuja, joita täällä käyttävät lähes kaikki. Näitä kurthakauppoja on täällä joka kulmalla, mutta se sopivan ja täydellisen kuosin metsästys ei tässä väritaivaassa ole helppoa, vaihtoehtoja on siis liikaa. Ongelmaksi minulle aiheutui myös kadulla ohi vilisevät toinen toistaan ihastuttavimmat kurthat. Joka päivä; tuollaisen haluan! ja kun menin liikkeeseen, minulle tarjottiin kasa erilasia todella överikoristeltuja versioita. Nämä ovat siis oikein hienoja myös, mutta en vaan nää itseäni kulkemassa blig-blig-kurtha päällä pitkin Kathmandun katuja.

Tiistai-iltana Sailo vei meidät ystävänsä liikkeeseen, josta Riina löysi nopeasti itselleen kurthan. Minä painiskelin eri värien kanssa kunnes lopulta päätin olla ottamatta mitään. Keskiviikkona töiden jälkeen yritin etsiä sopivaa kuosia Patinin kaduilta, ilman tulosta, kunnes menin vielä kerran Sailon ystävän kauppaan ja omani löytyi, mahtavaa!

Kun kurthat oli löydetty, täytyi ne viedä räätälille. Näitä ei siis osteta valmiina vaan ne ostetaan ns. puolivalmiina ja räätäli ompelee niistä juuri oikean kokoiset. Meidän omat vietiin Sailon kanssa hänen vakio-räätälilleen. Nyt odotellaan ensi tiistaihin, jolloin asumme ovat valmiit!

Tässä kuva kurthasta, eli housut joko tiukat tai leveät pussihousut, kurti eli tuninka ja kaiken päälle vielä asuun mätsäävä huivi. Itse teetätin housuista pussimalliset. Kurthan kanssa on tärkeää, että housut ja tuninka eli kurti mätsäävät toisiinsa, molemmista pitää löytyä samaa väriä.  Kurthat ovat joko kesäkankaasta eli ohkaisemmasta tai talvikankaasta eli paksusta. Meille tehtiin kesäkurthat, onhan täällä jo kevät. 

Vaatebisnesten lisäksi vietimme lauantaina lähes koko päivän Kathmandun ulkopuolella sijaitsevassa Shivapurin kansallispuistossa. Lähdimme sinne yhdessä Saran ja Kerstinin kanssa, jotka ovat meidän kanssa toimistomme ulkkikset. Sara on kotoisin Italiasta ja Kerstin Itävallasta.
Matka puistoon sujui yllättävän helposti, vaihdoimme kerran bussia ja olimme perillä sovittua aikaisemmin. Puisto sijaitsee pienen Budhanillakanta kylän yläpuolella kukkuloilla. Kerstin oli käynyt puistossa aikaisemmin ja otimme matkaan oppaan, saman kenen kanssa hän oli puistossa viimeksi käynyt.

Matkalla luostarille
Kiipesimme noin 1.5h luostarille, joka sijaitsi kukkulan puolivälissä. Maisemat olivat kauniit, rukouslippujen liehuessa taustalla. Myös luostari oli myös oikein kaunis. Kuulimme muun muassa, että luostarin nunnat olivat 2015 vuoden maanjäristyksen jälkeen ottaneet kodittomia lapsia luostariin. Luostarin yksi iso rakennus oli hajonnut täysin maanjäristyksessä. Onneksi kuitenkaan kukaan ei ollut vahingoittunut. 
Syötyämme eväät luostarin pihalla aloitimme paluumatkan alaspäin, sillä aivan huipulle kiipeäminen olisi kestänyt reilut 6h. Tässä kuvia matkan varrelta. 

Pakko vielä mainita tämän viikon kohokohtana hedelmäsalaatti! Voi apua kuinka hyvältä maistui tuoreet hedelmät, kolmen viikon pelkän paistetun ruuan syömisen jälkeen. Ostimme torilta kaksi muovikassillista hedelmiä; banaania, omenoita, mandariineja, vesimelonia, mangoja ja papaijaa. Kaikki kuorellinen täällä on turvallista syödä. Hedelmät paranevat vielä, kun mennään enemmän kohti kesää, en malta odottaa!

En olekaan maininnut vielä vedestä, mutta kuten varmasti moni tietää kraanavesihän täällä on täysin saastunutta ja sitä juodessa sairastuu lähes varmasti. Meille tänne Sailolle tulee juomavesi isoissa pulloissa. Kraanavettä käytetään vain tiskaamiseen ja toivottavasti ei ruuan laittoon? Me emme Riinan kanssa käytä, mutta ehkei Sailokaan.

Sailo ja James lähtivät lauantaina eli eilen Intiaan, synnyinseuduilleen häihin. Viipyvät reissulla reilun viikon, sillä menevät ensin valmistelemaan juhlia ja ensi viikonloppuna ovat itse juhlat. Vieraita juhliin tulee muuten noin kaksituhatta, kyllä, kaksituhatta on ihan normaalimäärä täällä.



Paikallisen ravintolan keittiö
Ja vielä yksi kohokohta, kuluneen viikon aikana täällä oli myös alkuviikosta maanjäristys, ainoa vaan että me emme siihen heränneet eli oli ja meni.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti