Jälleen kerran
sunnuntai. Hassua ajatella, että huomenna maanantaina olen ollut täällä
kuukauden. En oikein tiedä tuntuuko, että aika on mennyt nopeasti vai hitaasti?
Tavallaan tuntuu, että olen ollut täällä kauan, ainakin rutiinit ovat jo täysin
tullet elämääni. Hämmentävää huomata kuinka nopeasti kaikkeen tottuu, kylmään
suihkuun, pölyyn ja pölymaskin käyttöön, pulloveteen ja ikuiseen meteliin.
Kulunut viikko on
sisältänyt taas yhden juhlapyhän HOLI:n,( hindujen juhlapyhä jossa toivotetaan
monsuunikausi tervetulleeksi). Tästä juhlapyhästä lähinnä mieleen tulee suomen
vappu, meininki on lähes sama. Ihmiset kerääntyvät ulos ja heittelevät toisiaan
vesi-ilmapalloilla ja värillisillä pulvereilla. Värikkyys on tärkeä osa juhlaa.
Itse jätin pallot ja pulverit kauppaan, mutta juhlahumua ei voinut olla
ohittamatta.
![]() |
| Nainen myymässä tekemiään saviruukkuja |
Töissä aikamme on
kulunut täysin haastattelujen tekemiseen ja kirjoittamiseen. Keskiviikkona
toimistolla vieraili ihmiskaupan vastaista työtä tekeviä italialaisia, myös
Lily oli paikalla. WHR on monessa mukana ja toimistolla vierailee toinen
toistaan kiinnostavampia ihmisiä.
Lauantaina
suuntasimme taas jo perinteeksi tulleelle ”pois Kathmandusta retkelle”.
Hyppäsimme bussiin ja ajoimme naapurikaupunkiin Baghtapuriin. Baghtapur on
todella ihastuttava pieni ja hyvin historiallinen kaupunki. Kaupungista löytyy
upea Durbar-aukio temppeleineen, joka valitettavasti kärsi pahasti 2015
maanjäristyksessä ja korjaustyöt ovat edelleen kesken. Kaupungissa oli hyvin
paljon nähtävää, välillä tuntui siltä, että mieli ja silmät eivät pysty edes
käsittämään kaikkea ja oli pidettävä tauko. Vietimme kaupungissa koko päivän,
söimme välillä momoja ja jatkoimme taas ihmettelemistä.
![]() |
| Uudelleen rakentamista Dubar- aukiolla |
![]() |
| Minä ja ikkunasta ilmestynyt lapsi |



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti